Uskonnonopetuksesta on keskusteltu ja väännetty viime vuosina kovasti. Samoin on tehty Suvivirren laulamisesta ja aamunavauksista. Osa pitää niitä turhina tai jopa jotenkin haitallisina.
Mihin uskonnonopetusta tarvitaan? Mihin tarvitaan kristillistä sanomaa sisältäviä aamunavauksia tai Suvivirttä? Olen kuullut sanottavat, että ymmärtääkseen muita uskontoja on ensin tunnettava kunnolla oma uskontonsa. Tässä on varmaan vinha perä. Elämme varsin uskonnollisessa maailmassa, jossa kristinusko on suurin uskontoryhmä. Muita isoja uskontoja ovat muun muassa muslimit ja hindut. Luulenpa että ainoastaan kristittyjen parissa käydään keskustelua siitä, tarvitaanko oman uskonnon opetusta vai eikö. Muissa uskonnoissa se on itsestään selvyys ja jopa tärkeämpää kuin muu opetus.
Meillä kuten muissakin niin sanotuissa länsimaissa kristinuskon perustalle on laadittu pitkälti elämisen normit, lainsäädäntö ja kulttuuriperintö. Kristityt olivat ensimmäisten sairaaloiden perustajia ja monen koulun historiasta löytyy kristillinen lähtökohta. Kristilliseen lähimmäisen rakkauteen ja muista huolehtimiseen johtaa monien toimintojen juuret. Raamatussa puhutaan leskistä ja orvoista huolehtimisesta, mikä on osaltaan diakoniatyötä. Onko jossain muualla tasa-arvoisempaa kuin juuri länsimaissa? Eipä taida olla.
Pastori, terapeutti Erik Ewalds totesi, että jos yhteiskunnasta häviää Pyhän tunteminen, yhteiskunta on hukassa. Koko yhteiskuntamme toiminta on pohjautunut kristillisen uskon ja kulttuurin perintöön sekä kristillisiin arvoihin. Uskonnonopetus on osa sitä, että opimme tuntemaan Pyhän, pidämme jotain Pyhänä ja että arvopohjamme rakentuu selkeäksi ja vahvaksi. Kristillisten arvojen perustana on Jumalan ja lähimmäisen kunnioittaminen. Kun tämä arvopohja heikkenee, seurauksena saamme niittää turvattomuutta, mihinkään kuulumattomuuden tunnetta, itsekkyyttä, vihaa ja väkivaltaa.
Tarvitsemme uskonnonopetusta siksi, että lapsemme oppivat kunnioittamaan niin auktoriteetteja kuin lähimmäisiäänkin, tuntemaan omat juurensa sekä saamaan turvallisen arvopohjan omaan elämäänsä sekä viime kädessä myös tulemaan toimeen muiden uskontojen edustajien kanssa.
