Opin joskus, että pään sisäistä kaaosta voi ulkoistaa tekemällä listoja. Käytänkin sitä paljon; on kauppalistaa ja juttulistaa ja tee-nämä-tänään-listaa. Siinä voi sitten käydä niinkin, että pää on tyhjä ja listat hukassa.
Vaikka pidänkin itseäni suhteellisen positiivisena ihmisenä, joskus ärsyttää. Tein listan asioista, jotka todella närästävät, ahdistavat ja saavat näkemään punaista.
– Luonnonkatastrofit. Niitä tulee, ja ihminen yrittää selvitä. Täällä Suomessa vain ollaan niin lintukodossa, että jo sähkökatkon tullessa ollaan että ”iik” ja ”arggh”, ”miten voi olla”? Nepalissa ihmiset taistelevat elämästään peläten uusia järistyksiä. Vaikka alumiinista tehdään Luoma-aholla jo vaikka mitä, parempaa mannerlaattaa emme voi nepalilaisille antaa, rahaa tilapäisavuksi kylläkin. Esimerkiksi SPR:n kautta.
– Ukrainan sota. Kohta menen ja laitan ne riitapukarit jäähylle. (Tehoaa ainakin alle 15-vuotiaisiin.)
– Ihmisten kaltoin kohtelu ja eriarvoisuus, varsinkin lasten. Jos lehdissä on juttuja yritysjohtajien optioista ja menestyvien ihmisten suurista palkoista, niin seuraavalla sivulla on joku köyhä ruokajonossa tai lapsi, joka ei voi mennä kaverin syntymäpäiville, kun ei voi ostaa lahjaa. Yhdenkään lapsen ei saisi syrjäytyä siksi, ettei vanhemmilla ole hyvää työpaikkaa (lue: palkkaa). Uusi eduskunta, älkää leikatko pienituloisilta, pliis. Lasten ei saisi joutua myöskään pelkäämään väkivaltaa, henkistä tai fyysistä.
– Laiskuus, varsinkin yhdistettynä ympäristönsuojeluun. Ekopisteissä näkee kaikenlaista, kuten… hmmm. Tiedät, jos kierrätät. Kierrätysohjeet kannattaa lukea joskus läpi. Ei muovipusseja metallinkeräykseen. Posliinia ei kerätä ekopisteissä. Kiitti vaan Sairaalatien ekopisteestä löytyneistä hienoista tuoleista, kuka ne toitkin. Istumme niillä vielä vuosien jälkeenkin. Toivon, että pian saadaan tekstiilinkierrätyspisteet, jonne voi palauttaa myös lumppua.
– Ylipäätään materia(lismi). Useimmilla ihmisillä on liikaa tavaraa. Se ahdistaa. Yritän toteuttaa elämässäni ajatusta ”vähemmän tavaraa, enemmän elämää”. Se ei lapsiperheessä ole ihan helppoa. Taistelu jatkuu.
– ”Turha” matkailu. En suoraan sanottuna ymmärrä ihmisiä, jotka matkustavat etelänlomalle kesällä. Suomen kesä on ainoa hetki, jolloin elämä täällä pimeässä, kylmässä maailman kolkassa on edes jotenkin siedettävää. Kesäinen Suomi on niin kaunis! Ja sitten lennetään jonnekin Etelä-Eurooppaan hikoilemaan tuhoten samalla ilmastoa, turhaa lentokoneilla suhailua kun kuulemma pitäisi välttää. Lähimatkailu on ihan varteenotettava vaihtoehto. Ehtii olla kauemmin lomalla, kun matkaan ei mene niin kauaa.
Kylläpäs helpotti. Onneksi näitä ei kukaan lue.
