Kirjoitin tähän lehteen kahdesta vanhasta rakennuksesta. Lappajärven sivistyslautakunta päätti tiukan äänestyksen jälkeen, ettei se esitä kunnanhallitukselle entistä keskikoulua koskevan purkupäätöksen perumista. Ja lähiaikoina selviää, miten käy Lappajärven Nuorisoseuran talolle.
Vuonna 1945 aloittanut Lappajärven keskikoulu toimi ensin väliaikaisissa tiloissa, kunnes sille vuonna 1950 valmistui Hyytiälään koulurakennus. Se rakennettiin manttaalikunnan lainajyvästön omistuksessa olleesta viljamakasiinista ja hirsistä, jotka alun perin oli kerätty suojeluskuntatalon rakentamiseen. Suojeluskunta suunnitteli taloa Nissintien varteen vastapäätä nykyistä Korkea-ahon
liikekiinteistöä. Siinä main taitaa olla Jaakontien rivitalojen autokatos.
Hirsirakenteisen keskikoulun viereen valmistui vuonna 1959 matala lisärakennus. Sitä jatkettiin Käpykankaantien suuntaisella lisäsiivellä vuonna 1962.
Minulla on lapsuudesta alkaen paljon muistoja entisestä keskikoulun rakennuksesta. Siihen aikaan sanomalehdet jaettiin postilaatikkoihin asti vain kuutena päivänä viikossa. Monena sunnuntaiaamuna hain perheen lehdet keskikoululta suuresta yhteislaatikosta. Olin jo silloin sanomalehtialalla. Myöhemmin, kuten useat lappajärveläiset, kävin samassa puurakennuksessa koulua eri luokka-asteilla.
Lappajärven kunta omistaa Kotiahonkujan vanhan keskikoulun ja sen purkamisesta on tehty päätöksiä kunnallisen demokratian kautta. Hyvä niin, riippumatta ratkaisujen lopputuloksista.
Nissintien nuorisoseurantalosta minulla ei ole yhtä vahvoja muistoja. Pystyn kuitenkin palauttamaan mieleen, että lapsena osallistuin siellä johonkin näytelmään. Meitä ohjasi kauhavalainen Kalevi Haapoja. Siitä huolimatta, tai sen takia, lupaavasti alkanut lapsitähden urani näyttelijänä tyssähti heti alkuunsa. Eteläpohjalaisissa nuoriseuroissa harrastajateatteritoiminta on poikkeuksellisen vahvaa, joten se sopisi edelleen myös Lappajärven Nuorisoseuralle.
Nuorisoseurantalon kohtalo jää riippumaan siitä, löytyykö Karvalan ja Itäkylän väliltä riittävästi nuorisoseuraliikettä. Itse kuulun vanhasoseuraliikkeeseen, mutta olisi mainiota, mikäli yksi Nissin keskeisimmistä rakennuksista heräisi uudelleen eloon. Tai otan vähän takaisin. Olisi mainiota, jos nuorisoseurantalossa järjestettäisiin jälleen toimintaa.
En minä rakennuksia erityisemmin jää ikävöimään, ne ovat lähinnä kuoria ihmisten toiminnalle. Se ajatus helpottaa mahdollista luopumista. Tietyssä mielessä ei enää ole edes niitä samoja ihmisiä, joiden kanssa olin tekemisissä lapsena ja teininä. Me vanhenemme.
Hindulaisille pyhä Bhagavad Gita kirjoitettiin vuosina 400-100 eaa. Lainaan sen ehkä kuuluisimman pätkän: “Minä olen Aika, maailmojen mahtava lopettaja, ja olen täällä tuhotakseni kaikki ihmiset.”
Sitaatti antaa uskonnollisille teksteille tyypillisesti mahdollisuuksia tulkinnoille. Niistä yhden mukaan lainauksessa todetaan ihmisten olemassaolon rajallisuus. Sama pätee rakennuksiinkin.
Tämä kolumni on julkaistu Järviseudun Sanomissa keskiviikkona 2.3.2016
