Mallia pääsiäisestä

Julkaistu:

Kategoria:

,

Aihe:

Joulusta lienee jo lupa puhua. Huomenna saa avata joulukalenterin ensimmäisen luukun. Ja adventin aikahan alkoi jo sunnuntaina.

Olen aina pitänyt itseäni jouluihmisenä. Olen tykännyt laittaa kynttelikköjä ikkunoille, kirjoittaa kortteja, sekä hankkia, valmistaa ja paketoida lahjoja. Valmistelut ovat tuoneet joulumieltä.

Usein joulunalusaika on kuitenkin ihmisille varsin stressaavaa. Sekä kotona että töissä on pitkiä tehtävälistoja, joista pitäisi saada yliviivattua mahdollisimman monta riviä ennen joulun juhlimista.

Viime vuosina itsestäni onkin alkanut entistä enemmän tuntua siltä, että kaiken kiireen keskellä joulumieli löytyy ehkä pikemminkin rauhoittumisesta ja hiljentymisestä.

Yksi pysähtymisen paikka minulle ovat Kauneimmat joululaulut, jotka ovat levittäneet joulumieltä ympäri Suomenniemen jo yli 40 vuoden ajan. Joka vuosi yhteislaulutilaisuuksiin osallistuu yli miljoona suomalaista.

Kauneimpien joululaulujen nettisivuilla voi käydä äänestämässä omaa joululaulusuosikkiaan ja vaikuttaa sillä tavoin seuraavan vuoden lauluvihkon valikoimaan. Kuten vuotta aiemminkin, viime vuoden äänestyksessä voittivat tutut suosikit Sydämeeni joulun teen ja Varpunen jouluaamuna.

Tuttujen kappaleiden lisäksi parasta Kauneimmissa joululauluissa on se, että tilaisuudessa on pakko rauhoittua paikoilleen. Se on melkoista luksusta joulukiireiden keskellä. Hyvässä lykyssä kirkonpenkissä laulaessa löytyy myös se hukassa oleva joulumieli.

Joulumieltä kalastellessa olen yrittänyt miettiä myös pääsiäistä, joka on noussut viime vuosina suosikkipyhäkseni. Monille pääsiäinen merkitsee paitsi hiljentymistä ja rauhoittumista, myös mukavia perinteitä. Ohjelmassa on hyvää ruokaa ja yhdessäoloa. Kokoonnutaan yhteen läheisten kanssa – aivan kuten jouluna, mutta ilman turhaa stressaamista.

Kaiken jouluhösäämisen keskellä olenkin yrittänyt ottaa mallia jouluun pääsiäisen vietosta. Silti rauhallinen ja rento joulunaika on kuitenkin helpompi sanoa kuin toteuttaa. Toisin kuin pääsiäiseen, jouluun liittyy yleensä niin paljon odotuksia, että pienikin vastoinkäyminen saattaa aiheuttaa melkoisia itkupotkuraivareita.

Kun takana on kiireinen ja pimeä syksy, ei ole ihme, jos kamelinselkä katkeaa. Tähän voi olla syynä pakkaseen unohtunut joulukinkku, jonka olemassaolon muistaa vasta aatonaaton iltana tai metsässä vielä sopusuhtaiselta näyttänyt kuusi, jonka vasta olohuoneen nurkassa huomaakin täysin vääränmalliseksi. Kokemusta on.

Armollista on kuitenkin se, että joulu tulee itkupotkuraivareista ja hieman harvasta joulukuusesta huolimatta.

Tämä kolumni julkaistiin Järviseudun Sanomissa keskiviikkona 30.11.2016.

Jätä kommentti

Uutiset

Kirjaudu

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.