Rantaelämää

Julkaistu:

KRAATTERIHIIHTO on järjestetty Lappajärvellä 70-luvun alusta lähtien, ensin tietysti Tulivuorihiihdon nimellä. Lumitilanteen vaihdellessa reitti on joskus kulkenut Nissin edustalla, joskus Hernesniemen kuntoradalla. Tänä vuonna se kuitenkin alkuperäiseen tapaan kiersi Kärnänsaaren.

Alkuaikoina minäkin osallistuin, lähinnä retkisarjalaisena. Tukikohtana oli kansalaiskoulu ja latu merkittiin Tulivuorimarketin tai säästöpankin viireillä. Ei reitti silloinkaan aina kiertänyt koko saarta, vaan se saattoi oikaista esimerkiksi Koiviston kohdalta.

Pari viikkoa sitten kiersin Kärnänsaaren. Kovan pakkasen takia en kyennyt alle tunnin aikaan, kuten Tommy Haglund lauantaina.

HIIHDÄN samalla tyylillä kuin Urho Kekkonen 70-luvun arkistofilmeissä. Sitä voisi kuvailla viipyileväksi vuorohiihdoksi. Tarvitsen ihan oikean ladun, pelkkä tampattu lumi ei riitä niin kuin luistelutyylin harrastajille. Verkkainen eteneminen mahdollistaa vilkuilemisen rannalle. Koska kierrän saaren harvoin, joka kerta huomaan muutoksia.

Minulle on syntynyt vaikutelma, että vapaa-ajan asunnot rakennetaan nykyään niin, että ne näkyvät selvästi järvelle päin. Avarille rantapihoille pystytetään kaikenlaisia pienempiä rakennelmia. Ennen vanhaan kesämökin ja rannan väliin useammin jätettiin puita näkösuojaksi. Aivan rannassa nähtiin enimmäkseen saunoja.

TONTIN koko ja rannan muoto vaikuttavat rakentamiseen. Rahaakin löytyy aikaisempaa enemmän suurten datšojen hankkimiseen. Ja kun huvila sitten on rakennettu, omasta ikkunasta ymmärrettävästi halutaan nähdä järvelle. Mitään yksittäisiä rakennuksia en edes mainitse, koska ei minulla ole mitään niitä vastaan. Kyse on yleisvaikutelmasta.

Lappajärvi ei ole enää vuosisatoihin ollut erämaajärvi. Aluetaloudelle on hyväksi, että järven rannoilla riittää elämää. Asukkaita kannustetaan raivaamaan rantapusikoita, jotta ohi ajavat näkisivät järvimaiseman. Mutta jos vaihtaa katsomissuuntaa, näkymä ei välttämättä ole niin mairitteleva. Järvellä liikkuva ei näekään viheriöiviä rantoja, vaan autoliikennettä ja rakennusten rivistön. Toisaalta, minun pitänee lykkiä lylyni 70-luvulta 10-luvulle.

Tämä kolumni julkaistiin Järviseudun Sanomissa keskiviikkona 14.3.2018.

Jätä kommentti

Uutiset

Kirjaudu

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.