2/8

Julkaistu:

Aihe:

OSTIN kauan sitten antikvariaatista Etelä-Pohjanmaan maakuntaliiton teoksen Kytösavut IV. Siinä luetellaan perustiedot Lappajärven kunnasta. Naputtelen ne seuraavaan kappaleeseen kaikkien luettaviksi, koska vuonna1948 julkaistun kirjan hankkiminen ei ole helppoa.

Väkiluku 6 972 henkeä. Valtuuston puheenjohtaja Niilo Nyyssölä, kunnanhallituksen ja huoltolautakunnan puheenjohtaja Matti Ahvenniemi, holhouslautakunnan ja kansakoululautakunnan puheenjohtaja Otto Savola, kansakoululautakunnan sihteeri Fredrik Päällysaho, kunnankirjuri Toivo Uusimäki, kirjanpitäjä Saima Eskola, huoltosihteeri Oiva Pahkala, kansanhuoltolautakunnan puheenjohtaja Erkki Etelämäki, kansanhuollonjohtaja Kaarlo Hautala, kunnanlääkäri Ossi Ylänkö, kouluhammaslääkäri Kaisu Antila, ulosottomiehet Veikko Kankaanpää ja Heikki Saikkonen, lastenvalvoja Severi Lehtiniemi. Kansakouluja 11, joissa 32 opettajaa. Kunnalliskoti, 35 hoidokkisijaa, johtajatar Lyyli Kuoppala, maatilanhoitaja Eino Kuoppala. Kunnansairaala 21 sairassijaa, lisäksi kulkutautiosastot. Keskikoulu (yksityinen).

PALJON lappajärveläisille tuttuja nimiä 70 vuoden takaa. Joku saattaa kiinnittää huomiota väkimäärään, joka oli silloin seitsemäntuhatta ja on nyt kolmetuhatta. Kansakoulujakin ylläpidettiin aika paljon.

Nimilitaniassa mainittu Matti Ahvenniemi (1899–1960) oli isoisäni. Lisäksi kirjasta löytyy Viljo Lampolan kertomus raipparangaistuksesta, joka annettiin hevosvarkaalle ilmeisesti 1880-luvulla Kotiahonkujan käräjätalon pihassa. Lampola oli haastatellut toimeenpanoa katsomassa ollutta isoisoisääni, kärnäläistä Juho Ahvenniemeä (1874–1951) sekä hänen veljeään.

SUKUTUTKIMUSTA kannatan, vaikka en sitä itse harrastakaan. Sukututkijat tekevät samalla kotiseututyötä, koska ennen vanhaan puolisot usein haettiin naapurikylästä tai naapuripitäjästä.

Siitä en erityisemmin innostu, että lähdetään liikkeelle kovin kaukaa menneiltä vuosisadoilta. Jos otetaan lähtökohdaksi yksi pariskunta esimerkiksi kymmenen sukupolven takaa, siltä tasolta löytyisi tuhatkunta muutakin henkilöä, jotka olivat yhtä läheisiä sukulaisia kuin se yksi pariskunta.

Pelkästään kolme sukupolvea taaksepäin antaa jo kahdeksan isoisovanhempaa. Koska aikaisemmin mainitsin isäni isän isän Juho Ahvenniemen, sukupuolten tasa-arvon kunniaksi totean, että äitini äidin äiti oli söyrinkiläinen Maria Rantala, omaa sukuaan Vähäsöyrinki (1891–1968).

Toki ymmärrän, että menneisyydessä isä-poika-linja korostui, sillä kiinteän omaisuuden ja sukunimen siirtyminen isältä pojalle oli tärkeää. Tämän päivän näkökulmasta se tuntuu silti vanhanaikaiselta, kun hyvästä elämästä pystyy nauttimaan maaseudullakin ilman pellon omistamista ja aviopuolisot voivat säilyttää omat sukunimensä.

Tämä kolumni julkaistiin Järviseudun Sanomissa keskiviikkona 5.12.2018.

Jätä kommentti

Uutiset

Kirjaudu

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.