TOHTOREILTA, jotka ovat ensin valmistuneet ylioppilaiksi Lappajärven lukiosta, kerätään väitöskirjoja lukion aulassa olevaan lasikaappiin.
Uuden teoksen kaappiin antaa Mirka Lampi. Hän kirjoitti ylioppilaaksi keväällä 2006 ja väitteli viime kuussa filosofian tohtoriksi Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa.
–Väitöskirjojen kerääminen on hauska perinne. Tavallaan se näyttää, että pienestä lukiosta maaseudulta voi ponnistaa mihin tahansa.
Lampi vietti juhannusviikon vanhempiensa luona Lappajärvellä. Hän on Vuokko ja Matti Mäkelän tytär.
LAMPI asui parikymmentä ensimmäistä vuottaan Mynkelinmäellä. Sinne rakennettiin 1980-luvulla useita omakotitaloja.
–Täällä oli paljon samanikäisiä lapsia. Aina löytyi leikkikavereita. Mynkeli on ihan paras paikka Lappajärvellä.
Alun perin Lampi lähti Jyväskylän yliopistoon lukemaan biologiaa, mutta vaihtoi vuoden jälkeen Helsinkiin.
–Pääaineeksi otin yleisen mikrobiologian. Viruksia päädyin tutkimaan sen takia, että minulla oli onni tehdä harjoittelut emeritusprofessori Dennis Bamfordin ryhmässä. Hän kuuluu suomalaisen virustutkimuksen pioneereihin.
Opinnot jatkuivat samassa ryhmässä gradun kirjoittamisella ja myöhemmin väitöskirjatutkimuksella molekulaaristen ja integratiivisten biotieteiden tutkimusohjelmassa. Nyt Lampi jatkaa työskentelyä yliopistossa tutkijatohtorina.
–Lisäksi tarkastan edelleen parin tiedekunnan pääsykokeita.
OPISKELUJEN ohessa Lampi ehti tehdä monenlaisia töitä, etenkin ravintoloissa.
–Olin jo Lappajärvellä käynyt töissä Koskikievarissa ja Kivitipun Rantakirpussa. Helsingissä työskentelin esimerkiksi Paakarin yökerhossa.
Kyse oli legendaarisesta Bakersin kulmasta Mannerheimintien ja Kalevankadun risteyksessä. Noin kymmenen vuotta sitten Lampi, silloinen Mäkelä, sattui töihin samaan ravintolaan kuin Mitja Lampi.
–Tutustuimme siellä, mutta meni vuosia, ennen kuin edes aloimme tapailla.
Sittemmin asiat etenivät, ja pariskunnalla on tytär, josta löytyy lappajärveläisyyttä enemmän kuin äidin tuoma osuus. Isänsä puolelta tytön isoisä on lappajärveläislähtöinen näyttelijä ja muusikko Jussi Lampi.
Niin, onkohan tuore tohtori Lampin Mirka vai Lammen Mirka.
–Riippuu vähän, missä puhutaan. Täällä tietysti Lampin, mutta helsinkiläiset taivuttavat sen Lammen.
Menetelmä virusten puhdistamiseen
MIRKA LAMPI väitteli mikrobiologian ja tarkemmin molekyylivirologian alalta. Englanninkielisen väitöskirjan nimi on Asymmetrical flow field-flow fractionation in virus purification.
Viruksia arvioidaan olevan 10 potenssiin 30, eli luvussa on ykkösen perässä kolmekymmentä nollaa. Mielikuvissa ne useimmiten yhdistetään sairauksiin, kuten influenssaan, myyräkuumeeseen tai aidsiin, mutta niitä myös hyödynnetään monin tavoin.
Lääketieteessä viruksia tarvitaan muun muassa faagi- ja geeniterapioissa sekä rokotteiden kehittämisessä. Faagiterapiassa käytetään bakteereja vastaan niitä tappavia viruksia ja geeniterapiassa virukset kuljettavat hoitavia geenejä kohdesoluihin.
Nanoteknologiassa viruksia käytetään rakennuspalikoina nanomittaluokan materiaaleissa. Nanometri on metrin miljardisosa.
Virukset lisääntyvät vain elävien solujen sisällä, laboratorioissa yleensä kasvatusliuoksissa. Jotta viruksia voidaan hyödyntää, ne pitää saada puhtaina ja toimintakykyisinä pois isäntäsoluista ja kasvatusalustasta.
Koska viruksia on monenlaisia, niitä puhdistetaan monilla eri menetelmillä. Lampi kehitti viruspuhdistusmenetelmää, jossa hän hyödynsi asymmetristä virtauskenttäfraktiointia, englanniksi asymmetrical flow field-flow fractionation.
Tutkimustulosten mukaan puhdistusaika lyheni merkittävästi, puhdistetut viruspreparaatit olivat laadultaan homogeenisia ja korkeiden saantojen ansiosta lähtömateriaalin tarve väheni selvästi verrattuna perinteisempiin menetelmiin.
