Siirry sisältöön
”HERRA, nimesi kunnian tähden anna anteeksi suuret syntini. Se, joka Herraa pelkää, oppii valitsemaan oikean tien. Hän saa onnen ja rauhan, ja hänen jälkeläisensä perivät maan. Herra ilmoittaa suunnitelmansa palvelijoilleen, ja he tulevat tuntemaan, millainen on Hänen liittonsa. ” (Psalmista 25) Hyvät ystävät. Elämme maailmassa, jossa Jumalaan uskovia ihmisiä arvostellaan ja tarkkaillaan hyvin monella tapaa. En tiedä voisinko muulla tavalla ilmaista sitä eroa, joka vallitsee Jumalaan uskovien ja tämän maailman kansalaisten välillä, joille uskoa Jeesukseen ei ole syntynyt. Jeesuksen julkista toimintaa tarkkailtiin myös, mutta hän piti lujasti kiinni omasta tehtävästään. Tärkeää meille kaikille kuitenkin on, että meistä jokainen elää elämäänsä …
Lueskelin parikymmentä vuotta sitten laadittua Pokelan, Lakaniemen, Pyhälahden ja Viitaniemen kylien kyläsuunnitelmaa. Taustatietoina kerrottiin muun muassa koulusta ja vuosittain koululla järjestettävistä äitienpäiväjuhlista. Kouluahan ei enää ole eikä äitienpäiväjuhliakaan, mutta ajattelin, että nythän meillä on hulppea kylätalo, joka on kuin tehty myös äitienpäiväjuhlien pitoon. Ajattelutavaltani yksinkertaisena heitin haasteen kyläseuran johtokunnan naisille, että järjestäkääpä kylätalolla äitienpäiväjuhla ja tehdään siitä saman tien perinne. Itse en ole koskaan tietenkään äitienpäiväjuhlissa ollut, joten ajattelin naisten hallitsevan aihealueen hyvin. Pallo tuli kuitenkin lapalaakana takaisin saatesanoilla, että eikös tämä jos mikä kuulu miesten järjestettäväksi. Asiaa pitempään miettimättä laitoin paluupostissa, että mikäpä siinä, minä hoidan homman. Havahduin kuitenkin …
AAMU 24.2.2022 merkitsi elämäni suurimpien mullistusten alkua, kuten useimmille ukrainalaisille, vaikka Venäjän hyökkäys Ukrainaa vastaan alkoi paljon aikaisemmin. Itse asiassa hyökkäyssota alkoi 20. helmikuuta 2014 – Krimin ja Donbasin liittämisellä Venäjään armeijan joukkojen toimesta. Ja se, mikä alkoi vuonna 2022, on sodan kärjistymisen seuraava vaihe. Ukrainan Krimillä ja Donbasissa sota kesti kahdeksan vuotta hyökkäyksen jälkeen, mutta nyt voin sanoa, että helmikuun 24. päivään asti olin maailman onnellisin nainen. Minulla oli rakastava perhe, asunto ja kaksi taloa, useita autoja, menestyin töissä ja menin usein lepäämään Ukrainaan. Oli torstai 24. helmikuuta, heräsin viideltä aamulla – talon ikkunat tärisivät, hälytys soi autotallissa, ilmahyökkäyshälytin …
Elävää Järviseutua digikuvina
