Hatunnosto suomalaiselle poliisille

Jossain vaiheessa nuoruuttani haaveilin poliisin ammatista. Erityisesti kiinnosti niin sanottujen ongelmanuorten auttaminen, vaikka minulla ei ollut aiheesta minkäänlaista kokemusta.
Haaveet tyssäsivät fysiikkaani: en ollut tarpeeksi pitkä. No, tässä vaiheessa elämää olen vajaamittaisesta varrestani siinä mielessä kiitollinen, että se esti minua hakeutumasta alalle, jossa en varmasti olisi pärjännyt. Sen verran raakaa on meno nyky-yhteiskunnassamme.
Lähipiirissäni ei ole poliiseja, enkä ole virkavallan kanssa joutunut tekemisiin kuin muutaman kerran työn takia. Kuvani nykypoliisin työstä on muodostunut pitkälti median kautta. Televisiossa pyörii kotimainen tosi-tv-sarja, jossa muun muassa entinen nuorten keihäänheiton maailmanmestari pitää rosmot kurissa kotikaupungissaan Porissa.
Viime viikolla silmään sattui ohjelma, jossa pitkän uran Los Angelesin poliisissa tehnyt ylikomisario Peter Whittingham tutustui pohjoismaisiin virkaveljiinsä. Epäuskoinen nauru ylikomisariolta pääsi, kun vaasalaispoliisit kertoivat hänelle, että Vaasassa poliisi on joutunut laukaustenvaihtoon viimeksi kymmeniä vuosia sitten. Koko maassakin laukaustenvaihtotilanteet ovat erittäin harvinaisia.
Nauru vaihtui suoranaiseksi tyrmistykseksi, kun Whittingham matkusti Norjaan, jossa poliisi liikkuu aseistamattomana. Ase kaivetaan tarpeen tullen esiin auton lukitusta lokerosta, ja silloinkin pitää ensin kysyä lupa esimiehiltä. Los Angelesin kaltaisessa miljoonakaupungissa, ja ilmeisesti Yhdysvalloissa muutenkin, poliisi käyttää asetta työssään ihan toiseen malliin kuin meillä rauhallisessa Pohjolassa.
Onko rapakon takana liipasinsormi joskus liiankin herkässä? Viime viikolla uutisoitiin Missourin Fergusonissa puhjenneista mellakoista. Ne saivat alkunsa, kun valamiehistö päätti, että elokuussa mustan nuoren ampunutta poliisia vastaan ei nosteta syytettä. Samaan aikaan puhutti tapaus, jossa poliisi ampui leikkiasetta heiluttaneen 12-vuotiaan mustan pojan Ohion Clevelandissa.
Ylikomisario Whittingham totesi, että esimerkiksi Vaasassa ja Uumajassa ihmiset kulkevat kaduilla rauhassa vilkuilematta koko ajan ympärilleen hyökkäyksen pelossa. Ihmiset ovat tottuneet siihen, että elämä on rauhallista ja turvallista.
Ajoittain tuo illuusio järkkyy, se on viime vuosina useasti nähty.