Evijärven Lahdenkylän koululaiset, vanhemmat, henkilökunta ja koko kylä ovat surullisen kohtalon edessä. Oma kyläkoulu on asetettu käyttökieltoon vuoden loppuun mennessä, eikä edes parakkikoulua omaan kylään saatu. On myös kova huoli mitä tämän jälkeen. Nythän lapset siirrettiin Särkikylään kouluun, kunnan toiselle laitamalle väistöön.
Koululaisten, nykyisten ja tulevien, sekä koko Lahdenkylän ja Evijärven parhaaksi on kylään rakennettava uusi koulu. Kunnassa on olemassa valtuuston päätös koulujen lakkauttamisesta oppilasmäärän alittaessa 30 oppilaan rajan. Lahdenkylä on kaukana tästä ja ennusteet näyttävät oppilasmäärän vain kasvavan tulevaisuudessa – kuten myös koko Evijärven aktiivisin rakentaminen Lahdenkylän koulun alueelle. Lapsemme ovat syyttömiä koulun homeongelmaan. He ovat kärsineet jo tarpeeksi tästä, niin terveydellisesti, kuin väistöasiankin suhteen. Heitä ei missään nimessä kuulu rangaista enempää viemällä mahdollisuus lopullisesti koulunkäyntiin omassa kylässään.
Oma kyläkoulu on monesta syystä paras koulunkäyntipaikka alakoululaiselle. Meidän kylän tapauksessa myös matka on otettava huomioon. Kyläkoulussa oppilaiden ja huoltajien välinen yhteistyö on helppoa ja avointa. Kaikki lapset pystytään ottamaan loistavasti huomioon – ne hiljaisimmatkin rohkaistuvat vuosien saatossa saadessaan kannustavaa tukea ja mahdollisuuden olla omia itsejään.
Ja jos ajatellaan koulua kylämme kannalta. Mitä tapahtuu Lahdenkylälle jos täältä koulu loppuu? Kuka uskaltaa ajatella? Tai kuka haluaa ajatella, eli näkee Lahdenkylän ja Inan vaikutuksen koko Evijärvelle. Täältä löytyy paljon kettutarhoja, on maanviljelijöitä, maidontuottajia, monenlaista yrittäjää, suurta ja pienempää. Monen kylässä asuvan työpaikka löytyy naapurikaupungista Pietarsaaresta, joka on myös vaikuttanut asuinkylän valintaan. Kaikkea ei siis voida keskittää kirkonkylään. On rakennettu paljon omakotitaloja, ja uusia on suunnitteilla. Monen perusteena rakentaa tai jäädä kylään asumaan, on ollut oma kyläkoulu. Niin oli meidänkin. Muistan tunteen kymmenen vuoden takaa avatessani uuden omakotitalomme oven. Tämä on minun kotini. Tämä kylä, täällä on lasten hyvä kasvaa ja käydä viihtyisää lähikoulua. Nyt tunne on vaihtunut tyrmistykseksi. Nytkö kaikki loppuu?
Ja jos ajatellaan asiaa vielä Evijärvelläkin paljon puhuttaneesta urheiluaspektista. Mitä sellainen linja-autossa lapsia pitkiä matkoja istuttaminen tekee heidän kunnolleen? Kyllä jokaisella lapsella täytyy kunnassa olla oikeus tasavertaiseen kohteluun. Jos heitä ensin kuskataan päivisin kouluun yhä vain kauemmaksi, ei kukaan jaksa illalla yhtään enempää harrastaakaan. Ei siinä paljon liikuntahallikaan jossain Kirkonkylässä auta asiaa. Toki se ei muutenkaan auta kylän lapsiemme kohtaloa – päinvastoin kauhulla olen kuullut sen mahdollistavan kirkonkylän nykyisen liikuntasalin muuttamisen luokkatiloiksi. Sinnekö myös meidän lapsemme?
Toivon päättäjille paljon rohkeutta ja viisautta asian suhteen Ja kyläläisillemme tahtoa ja uskoa!
