Koko elämä matkalaukussa

Julkaistu:

Kategoria:

,

Aihe:

Minua pelottaa tällaiset puheet, että koko elämä pitää mahtua yhteen matkalaukkuun, sillä niin isoa matkalaukkua ei saa edes Keskisen Vesalta, mihin minun elämäni mahtuisi!
En halua luopua oranssista virkatusta pöytäliinasta, sillä sen on tehnyt minulle rakas ihminen. En halua myydä pois mieheni isän tekemiä, hieman rikkinäisiä huonekaluja vintin sivukaisesta, sillä vielä koittaa se päivä jolloin otan ja korjaan ne suurella rakkaudella. En missään tapauksessa heitä pois äitini esikoiselleni tikkuamia villapaitoja tai edesmenneen ystäväni kuopukselle lahjoittamaa enkeliyöpaitaa! Minä haluan hypistellä ja nuuskutella niitä hajamielinen hymy huulillani ja palata hetkeksi ajatuksissani jonnekin vuosien taakse ja muistella menneitä aikoja.
En usko esineisiin, joilla ei ole muuta historiaa kanssani kuin se, että löysin sen myymälän verkkokaupasta ja hetken huumassa maksoin siitä itseni kipeäksi. En osaa kuvitella, miten totaalisen muodonmuutoksen aivoni pitäisi kokea, että sisustaisin huushollini uusilla, trendikkäillä tuotteilla ja heittäisin kaiken vanhan pois tai polttaisin hurmahenkisenä menneiden sukupolvien tuotokset taivaan tuuliin.

Minua kauhistuttaa sisustusohjelmat, joihin liittyy jätelava, sorkkarauta ja designtuotteet, enkä ymmärrä kenellä on varaa hakea koko sisustus merkkiliikkeistä, joissa yksi tyynynpäällinen maksaa 30 euroa ja miksi, voi miksi niitä tyynyjäkin pitää olla kaksikymmentä sohvalla! Niitä sitten asetellaan sopiviin rykelmiin ja otsa rypyssä pöyhitään ja vaihdetaan eri järjestykseen, että kun ei nyt oikein istu mitenkään… Ei minun hermovoimat riitä ollenkaan moiseen, vaikka joskus toki lopputulos sykähdyttääkin. No, onhan ne tyylikkäitä loft-asuntoja ja vanhasta navetastakin tehtiin palatsi, mutta ei tällaisia projekteja voi tavallinen ihminen toteuttaa.
Onhan minullakin tietenkin paljon myös poisheitettävää ja juuri vietin katkeransuloisia hetkiä polttamalla vanhoja papereitani yöpöytäni laatikosta, sinne joutivat vanhat epikriisit ja reseptit, kuitit ja lentoliput, palaverien muistiot ja myös muutama kirje ihmisiltä, joita en enää tunne, enkä halua edes muistella. On paljon myös tavaraa, josta haluaisi päästä eroon, mutta määräysvalta ei riitä. Isännän VHS-kasetit pölyttyvät hyllyssä ja niiden katselemiseen tarkoitettu tekniikka on jo viety hyötyjäteasemalle. Iso pussi kuopuksen pehmoleluja vie turhaa tilaa vintillä ja tuvan penkkiloolasta löytyy erinäisiä jenkkiauton osia, niiden paikka on taatusti jossain muualla, mutta enpä taida siitä enää uskaltaa mainita…
Joskus kyllä tulee miettineeksi, että jos tänään kuolen, niin paljonko joutavaa roinaa jälkeeni jätän? Onko näillä kaikilla itselleni niin tärkeillä tavaroilla kenellekään muulle mitään annettavaa? Voi sitä raukkaa, joka joutuu joskus täyteen puntatut kaappini raivaamaan, pyydän jo etukäteen anteeksi.

Eija Pippola
eija.pippola@jarviseudunsanomat.fi

Jätä kommentti

Uutiset

Kirjaudu

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.